SKP:n Uudenmaan piirin lehti  Uudenmaan näköala, kevät 2006

Olli Savela,
Hyvinkään kaupunginvaltuutettu

Tuottavia vai hyviä palveluja ?


Potilas haluaa parantua, opiskelija oppia ja kirjastossa kävijä lainata luettavaa. Toteutuvatko tämänkaltaiset toiveet, sitä olisi syytä tutkia kunnissa.

 

Sen sijaan nykyään tutkitaan ja pidetään silmällä kustannustehokkuutta ja tuottavuutta.

 

Työn tuottavuus on sitä suurempi mitä enemmän suoritteita (oppitunteja, hoitopäiviä, lääkärissä käyntejä, kirjastossa käyntejä). työtuntia kohti saadaan aikaan. Suoritteet eivät kerro, kuinka suuri opetusryhmä oli, oliko opetus hyvää vai huonoa. Ne eivät kerro, millaista hoitoa vanhainkodissa, sairaalassa tai lääkärin vastaanotolla asiakkaat saivat.


Kustannustehokkuus puolestaan on sitä parempi mitä enemmän suoritteita saadaan aikaiseksi käytettyä euroa kohti.

 

Koska henkilöstökulut ovat suunnilleen kaksi kolmasosaa kaikista kustannuksista koulutus-, terveys- ja sosiaalipalveluissa, työntekijöiden määrällä ja palkkatasolla on ratkaiseva vaikutus tuottavuuteen ja kustannustehokkuuteen.

 

Yllättävää ehkä, mutta palvelujen käyttäjien kannalta kustannustehokkuuden huononeminen ja tuottavuuden lasku ovat lähes aina hyvä asia.

 

Työntekijöiden lisääminen parantaa palveluiden laatua

Kun kouluissa joudutaan lasten ja nuorten oppimisvaikeuksien takia lisäämään kouluavustajia, työmäärä kasvaa, mutta suoritteiden eli oppituntien määrä ei muutu. Työn ”tuottavuus” laskee. Oppilaiden ja opettajien kannalta se on hyvä asia. He voivat paremmin keskittyä oppimiseen ja opettamiseen verrattuna siihen, ettei kouluavustajia olisi.


Kun vanhainkodissa lisätään hoitajia, vanhainkodin ”tuottavuus” alenee. Syynä hoitajien määrän lisäykseen on usein potilaiden aikaisempaa huonompi kunto. Vanhainkoteihin pääsevät potilaat vaativat nykyään raskaampaa hoitoa, koska vanhusten määrä on kasvanut, mutta vanhainkotipaikkoja on karsittu.


Kun päiväkodissa pienennetään lapsiryhmiä, hoitajien määrä pysyy entisellään, mutta hoitopäivät vähenevät. Jälleen ”tuottavuus” alenee, mutta henkilökunta voi paremmin paneutua yksittäisten lasten tarpeisiin, lapset saavat yksilöllisempää kasvatusta ja vanhemmat lienevät tyytyväisiä hoidon laatuun.

 

Monet tutkimukset kertovat, että suoritteiden määrällä mitattu tuottavuus on kunnissa laskenut. Esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) mukaan peruskoulun ”tuottavuus” aleni vuosina 1998 - 2003 noin 14 prosenttia.

 

Opettajien ammattijärjestö OAJ on kiinnittänyt aivan oikein huomiota niihin tekijöihin, jotka selittävät kehitystä. Samana aikana erityisopetukseen siirrettyjen oppilaiden määrä oli kasvanut 70 prosenttia ja kouluavustajien määrä 50 prosenttia. Opettajien eläkemaksut siirtyivät tuona aikana kokonaan kuntien maksettaviksi. Listaan voisi lisätä kiinteistökulut, sillä monissa kunnissa sisäiset vuokrat ovat ylimitoitettuja ja niitä on keinotekoisesti paisutettu muun muassa Helsingissä. Kaikki nämä tekijät lisäsivät väistämättä kuluja.

 

Työntekijöiden määrän lisääminen ei välttämättä muutenkaan ole huono asia. Kouluissa oppimistulokset ja viihtyvyys ovat parempia pienemmissä luokissa. Vanhainkodeissa jää enemmän aikaa hoidokeille, jos hoitajia on riittävästi. Suomessa on paljon työttömiä, jotka olisi viisaampi työllistää kunnan palvelukseen kuin antaa olla jouten. Sen sijaan Vanhasen hallituksen ja eliitin tavoitteena on valtion ja kuntien työpaikkojen vähentäminen ja yksityistäminen.


Voi tietysti olla sellaisiakin palveluita, joissa työtä voidaan vähentää esimerkiksi tietotekniikan avulla ja siten lisätä tuottavuutta. Tällaisia palveluita lienee lähinnä julkisessa hallinnossa. Myös terveydenhuollossa voi olla mahdollista kehittää hoitoprosessia esimerkiksi siirtymällä sähköisiin potilaskertomuksiin. Järkeviä parannuksia ei varmaan kukaan vastusta.


Monissa hyvinvointipalveluissa tietotekniikan mahdollisuudet ovat kuitenkin hyvin rajalliset. Vanhukselle voidaan laittaa turvaranneke, jonka avulla voi tarvittaessa hälyttää apua ja koululainen voidaan istuttaa tietokoneen äärelle, mutta todellisuudessa hoiva- ja opetustyössä ei ihmiskontaktia voi millään tekniikalla korvata.

 

Vaikuttavuuden pitäisi olla lopullinen tavoite

Julkisten palvelujen tuloksellisuutta olisi huomattavasti mielekkäämpää mitata näiden palvelujen vaikuttavuudella kuin tuottavuudella tai kustannustehokkuudella. Vaikuttavuudella tarkoitetaan sitä, millaisia lopputuloksia toiminnalla saadaan aikaiseksi. Hoitopäivät, oppitunnit tai asiakaskäynnit eivät ole toiminnan lopullinen tarkoitus vaan ainoastaan keinoja syvempien tavoitteiden saavuttamiseksi.


Koulun tavoitteena eivät ole oppitunnit vaan että oppilaat oppisivat elämää varten. Sairaalan tavoitteena eivät ole hoitoepisodit vaan potilaan paraneminen, eliniän pidentyminen ja paluu normaalielämään. Päiväkotien tarkoitus eivät ole hoitopäivät ja lasten säilytys vaan lasten kasvaminen ja oppiminen. Vanhainkodeissa pyritään luomaan elämän laatua myös viimeisiin elinvuosiin.

 

Hyvinvointipalveluihin on varaa

Julkisten palveluiden tuottavuuden rinnalla voidaan tarkastella myös yksityisten palveluiden tuottavuuden kehitystä. Tilastojen mukaan yksityisten terveyspalveluiden työn tuottavuus on Suomessa alentunut selvästi viimeisen 30 vuoden kuluessa. Tämä kertoo, miten vaikeaa tuottavuuden parantaminen on ylipäänsä terveydenhuollossa ja muissa henkilöpalveluissa riippumatta siitä, tuotetaanko ne yksityisesti vai julkisesti.

 

Se kertoo myös, mistä terveyspalveluiden yksityistämisessä ei ainakaan ole kysymys. Siinä ei ole kysymys siitä, että yksityiset pystyisivät tuottamaan palvelut jotenkin tehokkaammin kuin julkinen sektori. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että eliitti haluaa siirtää yhä suuremman osan hyvinvointipalveluista yksityisen voitontavoittelun piiriin. Siirtämällä näiden palveluiden tuottaminen kunnilta isoille palvelupiireille yksityistäminen voidaan viedä läpi helpommin.


Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Kansantuotteemme on kasvanut vuoden 1995 jälkeen 40 prosenttia. Kunnat käyttivät vuonna 1995 siitä 20,5 prosenttia. Vuonna 2004 tuo osuus oli pudonnut 19,6 prosenttiin, vaikka kunnille oli annettu paljon uusia tehtäviä ja osuuden olisi pitänyt kasvaa. Suomella on varaa kuntien hyvinvointipalveluihin, jos niin halutaan.