Olli Savela, kaupunginvaltuutettu

(16.2.2008 pidetyn alustuksen pohjalta muokattu)

 

Mistä rahat kuntien palveluihin ?

 

Valtio säätelee tiukasti kuntien tuloja. Näin se pyrkii rajoittamaan kuntien menoja ja palveluja ja tekemään tilaa yksityisille palveluille. Esimerkiksi vuoden 2008 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusprosenttia alennettiin 33,88 prosentista 31,77 prosenttiin ja opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuusprosenttia 45,3 prosentista 41,89 prosenttiin.

 

Syksyn 2007 työehtosopimusneuvottelujen tuloksena kuntien palkat kohoavat noin 11 prosenttia runsaan kahden vuoden aikana. Sopimukset päättyvät tammikuun lopussa 2010. Lisäksi Tehy onnistui työtaistelu-uhalla saamaan noin 16 prosentin korotuksen sekä yleisen linjan mukaiset korotukset kahtena viimeisenä vuonna. Tehyn sopimuskausi kestää vuoden 2011 loppuun asti.

 

Nämä sinänsä tarpeelliset palkankorotukset lisäävät kuntien ja kuntayhtymien palkka- ja muita henkilöstömenoja vuositasolla noin kaksi miljardia euroa vuonna 2010 verrattuna sopimusta edeltäneeseen tilanteeseen. Vanhasen hallitus osallistuu vain 150 miljoonalla eurolla vuodessa näihin palkankorotuksiin koko vaalikauden ajan. Lisäksi myöhemmin valtionosuudet tietysti kohoavat. Kaiken kaikkiaan valtion osuus palkankorotuksiin jää hyvin vaatimattomaksi ja kunnat kustantavat suurimman osan korotuksista.

 

Valtion toimien seurauksena kunnat ovat velkaantuneet. Viime vuoden lopussa kuntien ja kuntayhtymien lainakanta oli yli 9 miljardia euroa, suurempi kuin koskaan aiemmin ja myös suhteellisesti (suhteessa bruttokansantuotteeseen) lähes lamavuosien 1992-94 tasoa. Velkaantuminen uhkaa edelleen jatkua lähivuosina.

 

Kaikkien kuntien ja kuntayhtymien yhteenlaskettu talous on ollut alijäämäinen vuodesta 1997 alkaen joka vuosi yhtä vuotta (2000) lukuun ottamatta. Samaan aikaan valtiontalous on ollut jatkuvasti ylijäämäinen vuodesta 2000 alkaen ja valtio on lyhentänyt velkaansa, joka on kansainvälisesti vertaillen pieni. Myös lähivuosina valtiontalous tulee olemaan ylijäämäinen.

 

Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkija Heikki Helin kirjoittaa seuraavasti: ”Kunnallistalous onkin joutunut toimimaan tietynlaisena valtiontalouden säätelyeränä. Valtio on tarkoituksella pitänyt kunnallistalouden kireänä. Keskeisten peruspalvelujen rahoituksesta merkittävä osa on siirretty kuntien vastuulle… Kun valtion talous on vahvistunut, on kuntien talous kiristynyt. Näin siitäkin huolimatta, että maan hallitus toisensa perään ilmoittaa vahvistavansa budjetillaan kuntataloutta.” (Kuntapuntari 5/2007).

 

Näistä laskelmista Heikki Helin kirjoittaa: ”Laskelmat antavat väärän kuvan valtion toimista kuntien kannalta. Valtion puolella kuntatalouden vahvistamiseksi lasketaan nekin erät, jotka ovat valtion normaalia maksuosuutta sen kunnilta edellyttämien palvelujen kustannuksista” (Kuntapuntari 5/2007).

 

Tasapainottaakseen talouttaan kunnat ovat korottaneet kunnallisveroprosenttejaan. Samaan aikaan valtion tuloverotusta on kevennetty. Koska kunnallisvero on miltei tasavero ja valtion tulovero edelleen progressiivinen, vaikka progressiota onkin heikennetty, muuttaa tämä kehityssuunta verotusta tasaveron suuntaan.

 

Lähinnä ansiotulovähennys, perusvähennys ja eläketulovähennys aiheuttavat sen, että kaikkein pienimmissä tuloluokissa kunnallisveroa maksetaan vähemmän kuin muissa tuloluokissa. Muutoin kunnallisvero on miltei tasavero. Vuonna 2006 yli 300 000 euroa vuodessa ansainneet maksoivat kunnallisveroa keskimäärin 17 prosenttia ja 15 000 – 20 000 euroa ansainneet 14,5 prosenttia, joten mistään merkittävästä progressiosta ei voi puhua.

 

Verotuksen oikeudenmukaisuus vaatii, että myös kunnallisvero muutetaan progressiiviseksi esimerkiksi vapauttamalla alle 1000 euron kuukausitulot kokonaan kunnallisverosta ja säätämällä ylimeneville tuloille asteittain nouseva kunnallisvero. Kuntien verotuloja tämä ei luultavasti lisää vaan saattaa niitä alentaakin, mutta lisätuloja voidaan hankkia muilla keinoin.

 

Yksi keino ovat pääomatulot, jotka on nyt vapautettu kunnallisverosta. Valtion tuloveroa niistä maksetaan 28 prosenttia, paitsi osingoista 19,6 prosenttia tai ei lainkaan tiettyjen edellytysten täyttyessä (90 000 euroa voi nostaa verovapaasti, jos yhtiön nettovarallisuus on vähintään miljoona euroa). Jos pääomatulot luetaan mukaan tuloihin, maksoivat yli 300 000 euroa ansainneet tuloistaan kunnallisveroa vuonna 2006 vain 5,5 prosenttia, vähemmän kuin kaikkein pienituloisimmat, alle 10 000 euroa ansainneet. Tämäkin puoltaa vaatimusta pääomatulojen saattamisesta verotuksessa samaan asemaan muiden tulojen kanssa eli myös niistä pitää maksaa kunnallisvero ja valtionverotuksessa verottaa niitä saman progressiivisen asteikon mukaan kuin muitakin tuloja.

 

Suomen kunnat ovat keskenään hyvin eriarvoisessa asemassa. Meillä on muutama rikas kunta (Helsinki, Espoo, Kauniainen…), mutta esimerkiksi vuonna 2006 suurin osa kunnista (214 kuntaa) oli taloudeltaan alijäämäisiä. Rikkaimman Kauniaisen verotulot asukasta kohti olivat vuonna 2006 kolminkertaiset verrattuna köyhimpiin kuntiin (Kinnula, Merijärvi, Pylkönmäki), vaikka Kauniaisen kunnallisveroprosentti on maan alhaisin (16).

 

Valtionosuuksilla näitä eroja voidaan tasoittaa. Siksi onkin tärkeää, että valtionosuuksia korotetaan ja ne painotetaan pienituloisiin kuntiin, jotta kaikille asukkaille voidaan turvata yhtäläiset palvelut koko maassa. Pelkästään pääomatulojen verottaminen tai kuntien yhteisövero-osuuden nostaminen eivät auta, koska köyhissä kunnissa myös nämä tulot jäävät vähäisiksi joka tapauksessa.

 

Kuntien palvelujen tuottaminen omana toimintana on tärkeää myös kuntien talouden kannalta. Kuntien ja kuntayhtymien menoista materiaalien ja palvelujen ostot sekä investoinnit ovat yhteensä 37 prosenttia, joten ei ole samantekevää, minkälaisia hintoja kunnat niistä maksavat.

 

Kokemus on osoittanut, että yksityiset palvelut tulevat yleensä kalliimmiksi, koska yritykset haluavat myös voitto-osuutensa. Lukuisat esimerkit kertovat, että muun muassa terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä rakentamisessa yritykset rahastavat usein kuntia ylihinnoilla.

 

Joulukuussa 2007 Markkinaoikeus tuomitsi Lemminkäisen ja kuusi muuta asfalttialan yritystä ja Asfalttiliiton sakkoihin kartellista, jolla ne ovat perineet myös kunnilta ylihintaa (www.finlex.fi/fi/oikeus/mao/2007/20070441). Talonrakentamisen ja monien tunneli- ja väylähankkeiden hinnat ovat nousseet viime vuosina selvästi. Terveydenhoidossa Medone ja muut terveysalan yritykset rahastavat muun muassa vuokralääkäreillä ja kokonaisten terveysasemien yksityistämisellä. Vanhusten palveluasumisessa muun muassa Medivire Hoiva ja Esperi perivät kunnilta ja vanhuksilta ylimaksuja.

 

Kuntien talouden vahvistamisen kannalta on myös tärkeää kehittää ja laajentaa kuntien liiketoimintaa ja käyttää siitä saadut varat kuntalaisten hyväksi eikä esimerkiksi ydinvoimalainvestointeihin (Helsingin Energia). Kunnat voisivat esimerkiksi perustaa yhteisiä rakennusalan liikelaitoksia tai yrityksiä toteuttamaan kuntien rakennushankkeita.