Tiedonantajan kuntaliite 24.3.2006

Olli Savela

kaupunginvaltuutettu, Hyvinkää

 

Ajaako Heinäluoma tasaveroa ?

 

Viime aikoina julkisuudessa on alettu puhua ns. kuntaveromallista. Siinä kuntien saamat valtionosuudet korvattaisiin kunnallisverolla. Samalla valtio luopuisi tuloveron keräämisestä. Idea on sinänsä yksinkertainen, koska valtion tuloveron tuotto on suunnilleen yhtä suuri kuin valtion kunnille maksamat valtionosuudet ja muut tulonsiirrot.

 

Innokkaimmin hanketta on markkinoinut SDP:n puheenjohtaja ja valtionvarainministeri Eero Heinäluoma. Myös kokoomus on aiemmin tehnyt samanlaisen ehdotuksen. Kriittisemmin valtapiireistä ovat hankkeeseen suhtautuneet pääministeri Matti Vanhanen, Veronmaksajain keskusliitto sekä Helsingin Sanomat. Lähinnä ne ovat epäilleet mallin vaarantavan tulopoliittisiin sopimuksiin olennaisesti kuuluneen valtion tuloverojen alentamisen.

 

Mitä kuntaveromallista seuraisi ? Jos valtionosuudet vain korvattaisiin kunnallisverolla ilman muita toimia, lisäisi se tuloeroja todella huomattavasti ainakin kahdella tavalla.

 

Valtionosuudet tasaavat kuntien eroja

 

Ensinnäkin kuntien väliset tuloerot kasvaisivat huomattavasti. Valtionosuuksilla ja niihin liitetyllä verotulojen tasauksella tasataan nykyään merkittävästi kuntien veropohjien eroja. Rikkaimman, Kauniaisten, verotettava tulo asukasta kohti on nelinkertainen verrattuna köyhimpään, Pylkönmäkeen.

 

Ilman valtionosuuksia ja verotulojen tasausta kunnalliset palvelut olisivat todella heikoissa kantimissa melkein kaikissa Suomen kunnissa. Kauniainen ei saa valtionosuuksia, joten se voisi säilyttää mallissa nykyisen 16 prosentin kunnallisveronsa. Sen sijaan eniten valtionosuuksia saava Utsjoki joutuisi korottamaan kunnallisveronsa 50 prosenttiin ja Savukoski peräti 60 prosenttiin, jotta sillä korvattaisiin valtionosuudet.

 

On selvää, että valtionosuuksista luopuminen edellyttäisi edelleen selkeää verotulojen tasausta kuntien kesken, jottei alueellinen eriarvoisuus kasvaisi. Heinäluoman edellyttämä ”jonkinlainen” tasaus ei riittäisi. Sinänsä on tietysti ymmärrettävää, jos SDP ja kokoomus isojen kaupunkien suurina puolueina eivät ole kovin kiinnostuneita syrjäseutujen ongelmista.

 

Kunnallisvero on miltei tasavero

 

Toiseksi kuntalaisten väliset tuloerot kasvaisivat. Kunnallisvero on miltei tasavero, kun taas valtion tulovero on edelleen progressiivinen eli tulojen mukaan kasvava, vaikka progressiota onkin lievennetty viime vuosina. Jos valtion tulovero korvattaisiin kunnallisverolla, kasvaisivat pienituloisten verot huomattavasti ja suurituloisten alenisivat. Suomessa siirryttäisiin tasaveroon.

 

Oheiseen kuvioon on merkitty käytännössä toteutunut kunnallisveroprosentti sekä vastaava valtion tuloverotuksen toteutunut veroprosentti tuloluokittain vuonna 2004. Valtion tulovero on aidosti progressiivinen, mutta kunnallisveron progressio loppuu jo, kun vuositulot nousevat runsaaseen 10 000 euroon. Esimerkiksi kaikkein suurituloisimmat, yli 100 000 euroa vuodessa ansainneet maksoivat kunnallisveroa vain noin yhden prosenttiyksikön verran enemmän kuin 15 000 – 20 000 euroa ansainneet.

 

Todellinen progressio edellyttää, että isoista tuloista maksetaan selvästi enemmän veroa kuin keskituloista. Tämä voidaan toteuttaa kunnallisverossa sekä valtion tuloveron kaltaisella asteikolla että korottamalla huomattavasti perusvähennystä ja myös niiden yhdistelmällä.

 

Kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi on tarpeen kasvaneiden tuloerojen tasoittamiseksi. Se on tarpeen siinäkin tapauksessa, että kunnallisverolla ei korvattaisi valtion tuloveroa.

 

Myös pääomatuloista maksettava kunnallisvero

 

Toinen merkittävä epäkohta kunnallisverotuksessa on, että pääomatulot on vapautettu kokonaan kunnallisverosta. Niistä maksetaan kiinteää 28 prosentin tasaveroa valtiolle. Suurin osa palkansaajista maksaa tätä enemmän veroa, kun otetaan huomioon myös pakolliset sosiaalivakuutusmaksut. Tämä on ehkä suurin epäoikeudenmukaisuus nykyisessä verotuksessa.

 

Pääomatulojen kiinteästä veroprosentista tulee luopua ja niistä tulee maksaa samalla lailla valtion tuloveroa ja kunnallisveroa kuin muistakin tuloista. Tällöin pienistä pääomatuloista menee vähemmän veroa kuin suurista pääomatuloista. Verotuksessa pääomatulot ja ansiotulot tulee laskea yhteen.

 

Kunnallinen itsehallinto edellyttää rahaa

 

Vaikka kuntaveromalliin liittyisi kuntien välinen verotulojen tasaus ja kunnallisveron muuttaminen progressiiviseksi, se ei vielä mitenkään takaisi kunnille niiden nykyisiä tuloja eikä estäisi verotuksen muuttumista epäsolidaarisemmaksi. Vaarana on, että verotulojen tasaus ja kunnallisveron progressio toteutetaan niin lievinä, että kuntien ja kuntalaisten välinen eriarvoisuus kasvaisi.

 

Myöskään kunnallinen itsehallinto ei vahvistuisi, jos kuntien taloudellinen liikkumavara pysyy yhtä kapeana kuin nykyään. Uudessakin järjestelmässä valtio pystyisi valitettavan tehokkaasti säätelemään kuntien tuloja ja menoja ja siten niiden tarjoamia palveluita. Valtio päättäisi edelleen kunnallisveron perusteista, vaikka ei päättäisikään kunnallisveroprosentista. Toisaalta valtio vapautuisi rahoitusvastuusta, jota sen pitäisi osaltaan kantaa.

 

Kunnallinen veromalli voisi johtaa myös kuntien väliseen verokilpailuun, jossa rikkaammat kunnat houkuttelevat asukkaita alhaisemmalla veroprosentilla. Vielä nyt kuntien veroprosentit poikkeavat niin vähän toisistaan, ettei veroprosentti juurikaan vaikuta asuinkunnan valintaan.

 

Kuntaveromallilla pyritään ajamaan myös kuntien yhdistämistä. Kun kunnat olisivat entistä riippuvaisempia kunnallisverosta, olisi kuntien verotulopohjalla ja sen eroilla nykyistä suurempi merkitys kuntien taloudelle. Tämä lisäisi painetta liittää kuntia yhteen esimerkiksi työssäkäyntialueiden pohjalta.