Tiedonantaja 5.2.2016

 

Sote-hankkeen tavoitteena menoleikkaukset

Sipilän hallitus on ilmoittanut sote-hankkeen tärkeimmäksi tavoitteeksi leikata sosiaali- ja terveyspalveluiden menoja 3 miljardilla eurolla vuositasolla vuoteen 2030 mennessä. Toisin sanoen vuonna 2030 sote-menot olisivat 3 miljardia euroa pienemmät kuin niiden muutoin ennustetaan olevan. Se tarkoittaa yli 10 prosentin leikkausta menoihin. On selvää, ettei tämä onnistu ilman lähipalveluiden karsimista.

Menoleikkauksen rinnalla kaikki puhe tasa-arvoisista ja asiakaslähtöisistä palveluista sekä palveluketjujen sujuvoittamisesta on vain silkkaa retoriikkaa.

Yhtenä keinona menoleikkauksen toteuttamiseksi on väläytetty sote-budjettikehystä, jota VM:n työryhmä esitti helmikuussa 2015. Se tarkoittaisi keskitetysti määrättyä menokattoa eli käytännössä palvelukattoa. Ylipäänsä sote-hankkeessa valtionohjausta aiotaan vahvistaa selvästi. Nimitys ”itsehallintoalue” kuulostaakin hyvin irvokkaalta, jos todellista itsenäistä päätäntävaltaa ei ole.

Suomessa alhaiset terveydenhoitomenot

Menoleikkaustavoite on sikäli erikoinen, että Suomen terveydenhoitomenot ovat kansainvälisessä vertailussa alhaiset. Terveydenhoitomenot olivat vuonna 2013 vain 8,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Länsi-Euroopassa vain Irlannissa ja rikkaassa Luxemburgissa suhdeluku oli pienempi. Jopa Etelä-Euroopan maissa terveydenhoitomenojen suhde bkt:hen oli suurempi kuin Suomessa.

Laadultaan ja kustannustehokkuudeltaan suomalainen terveydenhoito on todettu hyväksi kansainvälisissä vertailuissa, vaikka puutteitakin on. OECD:n Health at a Glance 2015–katsauksen mukaan Suomen terveydenhuollon laatu on OECD-maiden huippua useilla hoidon mittareilla tarkasteltuna. Tosin palveluihin pääsyssä on ongelmia.

Rahoitus auki

Sote-alueiden ja itsehallintoalueiden rahoitusvaihtoehdot ovat tätä kirjoitettaessa auki. Kysymys on valtavan isosta ratkaisusta, ovathan sosiaali- ja terveystoimen menot puolet kuntien menoista. Vuonna 2014 kuntasektorin sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannukset olivat 23 miljardia euroa.

Sen verran hallitus on päättänyt, että kunnat eivät tule osallistumaan sote-alueiden tai itsehallintoalueiden (maakuntien?) rahoitukseen vaan rahoitusvastuu on valtiolla. Luultavasti suurin osa sote-alueiden rahoituksesta tulee valtiolta ja alle puolet kerätään maakuntaverolla, joka saattaa olla samantapainen kuin nykyinen kunnallisvero eli melkein tasavero.

Valtio keräisi oman rahoitusosuutensa joko erillisellä sote-verolla, joka olisi luultavasti myös kunnallisveron tapainen tai sitten ansiotuloverotusta kiristämällä. Myös isompi verouudistus on periaatteessa mahdollinen.

Riskinä on, että sote-menoja aletaan rahoittaa korottamalla arvonlisäveroa, jota pienituloiset maksavat suhteellisesti enemmän. Sen sijaan tämä hallitus tuskin korottaa pääomaan kohdistuvia veroja. Niiden osuus kaikista Suomessa perityistä veroista ja veronluonteisista maksuista oli vuonna 2012 vain 14,3 prosenttia, kun osuus EU-maissa keskimäärin oli 20,3 prosenttia.

Kunnilta poistettaisiin joka tapauksessa nykyiset sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvat valtionosuudet, toisaalta kunnille ei jäisi ainakaan merkittäviä sote-menoja. Tämän seurauksena kunnallisveroprosentit laskisivat. On jopa väläytetty, että siirtymävaiheessa niille tulisi väliaikainen katto, kun hallitus pelkää veroasteen nousua.

”Raha seuraa asiakasta” ei alenna kustannuksia

Palveluissa toteutettaisiin ns. valinnan vapautta eli ”raha seuraa asiakasta”-mallia. Ruotsissa sitä on sovellettu perusterveydenhuollossa vuodesta 2010. Suomen Valtiontalouden tarkastusvirastoa vastaava Riksrevisionen totesi arviossaan vuonna 2014, että systeemissä on perustavanlaatuinen ristiriita. Yrityksille maksetaan sitä enemmän mitä enemmän niillä on suoritteita. Palveluja määrittää kysyntä eikä todellinen tarve, minkä seurauksena eriarvoisuus on kasvanut. Kustannusten kasvu on myös jatkunut entiseen malliin.

Sote-alueilla palvelujen järjestäjä ja tuottaja erotettaisiin toisistaan eli kyseessä olisi tilaaja-tuottajamalli. Tuottajia olisivat ilmeisesti sote-alue itse ja yksityiset yritykset. Ehkä kunnatkin voisivat tarjoutua palvelujen tuottajiksi, jos ne yhtiöittäisivät sote-palvelunsa, mikä veisi toiminnan aika kauaksi demokraattisen kontrollin ulkopuolelle. Yrityksiä eivät koske julkisuussäädökset vaan ne kertovat toiminnastaan sen minkä itse haluavat kertoa.

On myös mahdollista, että sote-palveluissa otettaisiin laajasti käyttöön palvelusetelit. Niiden omavastuu suosii hyvätuloisia, joilla on varaa maksaa ylimääräistä. Palvelusetelin tapaisilla tuilla, kuten kotitalousvähennyksellä, on myös taipumus nostaa hintoja. Palvelusetelin tapauksessa olisi syytä määritellä maksukatot, joita ei saa ylittää, etteivät yritykset pääse rahastamaan kohtuuttomasti.

Asiakasmaksut nousseet reippaasti

Asiakasmaksut ovat terveyspalveluissa kohonneet huomattavasti yleistä hintatasoa nopeammin. Erityisesti erikoislääkäreiden ja hammaslääkäreiden maksut ovat kohonneet 2000-luvulla. Osittain tähän on vaikuttanut se, että KELA:n maksukorvausten osuus on pienentynyt, jolloin asiakkaalle on jäänyt isompi maksuosuus.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja on useimmissa kunnissa korotettu tänä vuonna 30 prosenttia. Yleinen terveyskeskusmaksu on nyt 20,90 euroa. Hyvinkäällä kaupunki tarjoaa tietyin ehdoin 45 euron palveluseteliä Mehiläiseen (tai Terveystaloon). Asiakkaalle jää tällöin omavastuuta 27 euroa peruskäynnistä. Ero terveyskeskusmaksuun on niin pieni, että moni valitsee herkästi yksityisen. Myös tällä tavalla edistetään palveluiden yksityistämistä.

Tällä hetkellä sote-menojen rahoitukseen osallistuu moni taho, valtion ja kuntien lisäksi Kela, työnantajat, vakuutusyhtiöt ja itse asiakkaat. Tätä kutsutaan monikanavarahoitukseksi. Sitä aiotaan purkaa uudistuksen yhteydessä. On myös väläytetty kansallista sosiaali- ja terveysrahastoa, joka toteutuisi ehkä myöhemmin ja rahoittaisi koko maan sote-menot. Kyseessä voisi olla myös yksityisiin vakuutusyhtiöihin pohjautuva malli, joka veisi Suomen terveydenhuoltoa Yhdysvaltain kalliin järjestelmän suuntaan.

Varmasti voi sanoa, että koko sote-hankkeen toteutuminen on auki ainakin niin kauan kuin rahoituskuviot ovat epäselvät.

 

Olli Savela

kaupunginvaltuutettu, Hyvinkää