Keski-Uusimaa 21.2.2023, Aamuposti 22.2.2023

Hyvinvointialueille todellista päätösvaltaa

Sote-uudistuksen suurin virhe on ollut sen rahoituslaki. Hyvinvointialueiden talous on täysin riippuvainen valtion jakamasta rahasta. Asiakasmaksut muodostavat vain muutaman prosentin tuloista eikä niiden korottaminen ole muutenkaan mielekästä. Päinvastoin, lääkärikäynnin maksusta pitäisi luopua muuallakin kuin Helsingissä.

Hyvinvointialueiden talousarviot ovat reippaasti alijäämäisiä, koska valtion rahoitus perustuu kuntien viime vuoden talousarvioiden sote-menoihin. Kunnat ovat tietoisesti alibudjetoineet sote-menonsa turvatakseen omat valtionosuutensa jäljelle jääviin tehtäviin. Esimerkiksi Keusote ylitti talousarvionsa viime vuonna noin 50 miljoonaa euroa.

Myös korona heikentää hyvinvointialueiden taloutta kahta kautta. Ensinnäkin se on lisännyt hoitovelkaa eli palveluiden tarve on kasvanut enemmän kuin rahoituslaissa ennakoitiin.

Toiseksi valtion rahoitus perustuu kuntien nettosotemenoihin eli esimerkiksi kuntien valtiolta saamat koronatuet on vähennetty menoista. Kun henkilöstöä on siirretty muista tehtävistä koronan hoitoon, ovat muut nettomenot pienemmät ja siten myös valtion rahoitus.

Vaikka valtio on nyt lisännyt rahoitusta 350 miljoonaa euroa, se ei vielä riitä palveluiden turvaamiseen. Menot kasvavat myös ennakoitua suurempien palkankorotusten takia, jotka ovat toki tarpeellisia alan vetovoiman parantamiseksi.

Valtio ei päätä ainoastaan hyvinvointialueiden tuloista, se säätelee myös niiden menoja. Esimerkiksi investointisuunnitelma pitää hyväksyttää ministeriöissä.

Keski-Uudellamaalla aluevaltuusto hyväksyi investointisuunnitelman 24. marraskuuta ja poisti siitä toimipisteverkoston karsinnan äänin 38 – 29. Sitä ei meille aluevaltuutetuille kerrottu, että sosiaali- ja terveysministeriö oli päättänyt suunnitelmasta jo 18. marraskuuta. Siihen päätökseen sisältyi toimipisteverkoston karsinta.

Herää kysymys, miksi suunnitelmaa ei tuotu valtuustolle aiemmin, jolloin sen käsittelyllä olisi voinut olla edes teoriassa jotain vaikutusta ministeriön päätökseen. Nyt aluevaltuuston kannalle ei annettu mitään arvoa.

Jos hyvinvointialueet eivät onnistu valtion rahoituksella turvaamaan palveluita, on lisärahoituksen ehtona alistuminen ministeriöiden tiukkaan holhoukseen.

Hyvinvointialueet ovat käytännössä valtionhallinnon jatkeita. Jos niille halutaan todellista itsehallintoa ja vastuuta omasta toiminnastaan, on niillä oltava myös verotusoikeus.

Verotuksen tulee olla progressiivista niin, että myös pääomatuloista maksetaan veroa samalla lailla kuin ansiotuloista. Hyvinvointialueiden vero pienentäisi valtion verotusta.

Olli Savela
Keski-Uudenmaan aluevaltuuston ja -hallituksen jäsen (vas)