Tiedonantaja 12.3.2010

Väärin elvytetty

Suomen tuotanto putosi viime vuonna ennätysmäisen paljon kansainvälisen talouskriisin seurauksena, lähes 8 prosenttia. Erityisesti vienti romahti eikä nopeaa paluuta entiselle tasolle ole odotettavissa, vaikka kysyntä muualla lähtisikin kasvuun. Mahdollista toki on, että pahin pudotus on ohi ja tuotanto alkaa vähitellen taas kasvaa.

Työpaikkoja on toistaiseksi menetetty 120 000 puolentoista vuoden aikana. Työttömiä työnhakijoita oli tammikuun lopussa 297 000 ja luvusta puuttuvat vielä 50 000 työttömyyseläkeläistä. Tässä tilanteessa hallitus on katsonut viisaimmaksi vähentää työllistämistoimia. Työllistämistoimilla oli sijoitettuna 30 000 henkeä, mikä oli 4 000 vähemmän kuin vuosi aiemmin. Sen sijaan joutavaa työvoimakoulutusta ja työharjoittelun kaltaisia orjasopimuksia on kyllä lisätty.

o o o

Kaksi seikkaa tekee Suomen talouden nousun keskimääräistä vaikeammaksi. Ensinnäkin Suomi on sidottu euroon ja sen kurssivaihteluihin. Vahvan euron takia teollisuuden kilpailukyky oli viime vuonna huono. Ruotsi valitsi toisin ja näyttää selviävän jälleen kerran Suomea paremmin. Korkotaso on Ruotsissakin alhainen, joten Suomen matalia korkoja ei voi lukea euron ansioksi.

Toiseksi elvytys on Suomessa suunnattu väärin. Elvytys on koostunut pääosin valtion tuloverojen kevennyksistä ja työnantajien kansaneläkemaksun poistosta. Jostakin syystä elvytykseen ei ole luettu julkisen sektorin palkankorotuksia, vaikka ne lisäävät ostovoimaa ihan siinä missä veronalennuksetkin.

Veronalennukset ovat tutkitusti melko tehotonta elvytystä. Työnantajien kela-maksun poisto oli varsinaista hakuammuntaa. Maksu poistettiin siinä toivossa, että yritykset työllistäisivät enemmän. Näin ei tapahdu, koska ei ole kysyntää. Maksun poistolla vain tuettiin yrityksiä.

Parempaa elvytystä olisi lisätä julkista kulutusta ja investointeja. Julkisia investointeja onkin vähän lisätty ja tuettu esimerkiksi korjaus- ja asuinrakentamista, mutta ei rakentaminen kokonaisuutena ole silti kasvuun lähtenyt.

Julkisen kulutuksen suhteen ei voi puhua elvytyksestä. Viime vuonna julkiset kulutusmenot kasvoivat ennakkotietojen mukaan vain 3,2 prosenttia, kun kasvu 2000-luvulla oli keskimäärin 5,5 prosenttia vuodessa. Valtio leikkaa virastojensa toimintamenoja, mikä tarkoittaa käytännössä työpaikkojen vähentämistä. Vielä selvemmin tämä näkyy kunnissa, joiden työpaikat myös vähenivät viime vuonna pitkän tasaisen kauden jälkeen.

o o o

Suomen julkinen talous on ollut poikkeuksellisen ylijäämäinen ja vähävelkainen. Suomen julkisen talouden bruttovelka on edelleen pienempi kuin bruttosaamiset. Tällaisia maita ei EU:ssa montaa ole. Ylijäämä ja nettovelattomuus ovat lähinnä työeläkerahastojen ansiota tai syytä, ne kun luetaan julkiseen sektoriin.

Nyt valtiovarainministeriö on huolissaan julkisen talouden ”kestävyysvajeesta”. Sen mielestä julkisen talouden ylijäämän tulisi olla 4 prosenttia bruttokansantuotteesta vuodesta 2015 alkaen. Ylijäämää vaaditaan tulevien hoivamenojen ja eläkkeiden katteeksi, koska väestörakenne vanhenee. ”Kriisitietoisuuden” kasvattamiseksi laaditut laskelmat perustuvat enemmän tai vähemmän epävarmoihin oletuksiin vuosikymmenten päähän.

VM vaatii 1,5 miljardin euron vahvistusta julkiseen talouteen joka vuosi eli joka vuosi tuon verran lisää edellisen vuoden päälle koko 2010-luvun ajan. Keinoiksi VM esittää menoleikkauksia, verojen kiristämistä ja rakenteellisia uudistuksia. Viimeksi mainittuihin luetaan esimerkiksi työurien pidentäminen, mikä tuntuu kaikkein hulluimmalta, työpaikkoja kun ei ole missä uraa pidentää. Eikö nyt pitäisi pikemminkin lyhentää työaikaa ja jakaa työtä useammille ?

Vaikka ei kannatakaan ottaa kirjaimellisesti VM:n laskelmia, on julkisen talouden viime vuonna alkanut vaje silti ongelma, jolle on jotakin tehtävä. Menoleikkauksia emme varmaankaan kannata. Päinvastoin, löytyy paljon kohteita, joihin menoja pitäisi lisätä. Leikata voi toki esimerkiksi asehankinnoista ja vetämällä Suomen joukot pois Afganistanista, mutta ei niillä valtiontalouden vajetta kateta.

Sen sijaan verotusta voidaan Suomessa lisätä. Silloin kyse on tietysti siitä, mitä ja kenen veroja lisätään. Siitä toisella kerralla.

Olli Savela

yliaktuaari