Tiedonantaja 11/2019

Kansantajuinen verokirja

Dokumentaristi ja käsikirjoittaja Simo Sipola on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan verotuksesta. Alkuvuodesta 2019 ilmestynyt Verokirja kertoo muun muassa verotuksen historiasta ja verojen kierrosta ja sisältää kirjoittajan ehdotuksia verotuksen muuttamiseksi.

Verokirja on kansantajuinen esitys verotuksemme keskeisistä epäkohdista. Kirja sisältää myös laajan ja monipuolisen lähdeaineistoluettelon, jossa internet-lähteet on viisaasti kirjattu erikseen. Sipola on selvästi nähnyt paljon vaivaa perehtyessään verotuksen kokonaiskuvaan ja yksityiskohtiin.

Historiaosa alkaa jo Rooman vallan ajoista. Suomen (Ruotsin) osalta historia painottuu keskiaikaan. Siihen nähden 1900-luvun kehitys sivuutetaan melko lyhyesti, vaikka se olisi nykyajan näkökulmasta kiinnostavampi jakso. Viimeisen 30 vuoden veromuutokset on kyllä esitelty hyvin.

Jo verojen käsitteestä esiintyy kansan keskuudessa monenlaisia käsityksiä. Usein veroiksi ymmärretään vain valtion ja kuntien perimät verot. Virallisesti veroihin luetaan myös veronluonteiset maksut, joita ovat ennen kaikkea työnantajien ja työntekijöiden palkoista maksamat pakolliset sosiaalivakuutusmaksut kuten työeläkemaksu.

Suomessa veroja ja veronluonteisia maksuja perittiin viime vuonna 99 miljardia euroa. Siitä sosiaalivakuutusmaksujen osuus oli lähes 28 miljardia euroa.

Veroaste eli verojen ja veronluonteisten maksujen suhde bruttokansantuotteeseen oli 42 prosenttia. Tiesitkö, että veroasteeseen ei lueta nimestään huolimatta kirkollisveroa? Se katsotaan vapaaehtoiseksi jäsenmaksuksi.

Tulomuodot samalle viivalle

Verotuksemme ehkä suurimmaksi epäkohdaksi Sipola katsoo vuonna 1993 voimaan tulleen ansio- ja pääomatulojen eriytetyn verotuksen. Se on johtanut palkkatulojen muuntamiseen kevyemmin verotetuiksi pääomatuloksi, mikä on kasvattanut merkittävästi tuloeroja.

Sipola vaatii kaikkia tulomuotoja samalle viivalle. Toisaalla kirjassa hän tyytyisi siihen, että ansio- ja pääomatulojen verotus olisivat lähempänä toisiaan.

Sipola pitää verotuksen progressiota keskeisenä oikeudenmukaisen verotuksen periaatteena ja vaatii myös progressiivista varallisuusveroa.

Aidosti progressiivisia veroja Suomessa ovat nyt vain valtion ansiotulovero sekä perintö- ja lahjavero. Niiden kertymä oli viime vuonna yhteensä 6,3 miljardia euroa.

Kunnallisvero ja Yleisradiovero ovat progressiivisia lähinnä pienten tulojen osalta ja pääomavero on sitä vain lievästi. Muut verot ovat tasaveroja.

Käytännössä pienituloiset maksavat arvonlisäveroa ja muita välillisiä veroja suuremman osuuden tuloistaan kuin suurituloiset, joten kokonaisuutena verotuksemme ei ole kovinkaan progressiivinen kuten Markus Jäntti on laskelmissaan osoittanut.

Meneekö toteutukseen?

Sipola valaisee monipuolisesti veroparatiiseja, voiton siirtoa maasta toiseen, holding-yhtiöitä ja kapitalisaatiosopimuksia verovälttelyn muotoina.

Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä Sipolan kanssa. Hänen mielestään ”työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelpoisuus joutaa vallan hyvin häipyä historiaan.”

Sipola heittää myös ilmoille ehdotuksen, että veronmaksajat saisivat itse päättää, mihin viisi prosenttia heidän maksamistaan veroista korvamerkittäisiin. Mihinkähän se johtaisi? Mene ja tiedä.

Sivulle 207 on jäänyt vääriä laskelmia mallilaskelmien mukaisista veroista. Palkoista perittävät työeläke- ja muut sosiaalivakuutusmaksut ovat jääneet pois veroista, mikä antaa väärän kuvan varsinkin, kun mallilaskelmien tuloksia verrataan Veronmaksajain keskusliiton laskuriin, joissa nämä maksut ovat mukana.

Sipolan kirja on erittäin tervetullut lisä verokeskusteluun. Sen ohella voi hyvin mainostaa SDP:n veroasiantuntija Lauri Finerin blogia (veropolitiikka.blog). Blogi sisältää ehkä viime vuosien terävintä ja asiantuntevinta harjoitetun veropolitiikan kritiikkiä. Finerin kynänjälki näkyy myös SDP:n vero-ohjelmassa, joka sisältää poikkeuksellisen hyvät lähdeviittaukset.

Toinen asia on sitten se, että Rinteen hallitus ei tätä ohjelmaa kovin paljon toteuta, koska keskusta asetti hallitusyhteistyön kynnyskysymykseksi sen, ettei yritysten ja yrittäjien verotusta lisätä.

Valtamedia on Sipolan Verokirjasta lähinnä vaiennut.

OLLI SAVELA