Tiedonantaja 5/2020

Vihriälän työryhmältä ristiriitainen raportti

Toukokuun alussa jätti raporttinsa talouspolitiikan strategioita koronakriisissä ja sen jälkeen hahmotellut, neljästä professorista koostunut Vesa Vihriälän työryhmä.

On jo selvää, että tuotanto ja työllisyys vähenevät tänä vuonna tuntuvasti eri rajoitustoimien takia ja niiden seurauksena verotulot supistuvat. Tämä johtaa merkittävään julkisen talouden alijäämään ja velkaantumiseen. Miten koronan aiheuttamasta taantumasta päästään ylös?

Työryhmä ehdottaa aluksi yritysten tukemista pahimman yli ja sitten ”kysyntää tukevaa finanssipolitiikkaa” ja kolmannessa vaiheessa viimeistään vuodesta 2023 alkaen merkittäviä julkisen talouden ”sopeutustoimia”.

Yritysten tilanne vaihtelee

Hallitus on tätä kirjoitettaessa päättänyt myöntää erilaista suoraa yritystukea 1,6 miljardia euroa. Lisäksi tulevat lainat, maksujen lykkäykset ja pääomasijoitukset. Takauksiin on Finnvera varannut 12 miljardia euroa.

Tuet ovatkin usein tarpeen elinkelpoisten yritysten ja niiden työpaikkojen pelastamiseksi. Kun esimerkiksi ravintolat on määrätty kiinni, on se jotenkin korvattava niille. Näyttää siltä, että hallitus on painottanut ravintolatuen onnistuneesti pienille ja keskisuurille yrityksille.

Mutta tukiin liittyy myös ongelmia, esimerkiksi Business Finlandin ja ely-keskusten jakamiin tukiin on tunnetusti liittynyt merkittäviä lieveilmiöitä ja väärinkäytöksiä. On myös syytä jättää tukien ulkopuolelle veroja välttelevät yritykset ja osinkoja jakavat yritykset.

Yritysten tilanne vaihtelee paljon. On aloja, jotka ovat menestyneet aiempaa paremmin, esimerkiksi tietotekniikka, verkkokauppa ja lääketeollisuus.

Koronakriisin alettua pörssikurssit putosivat 30 – 35 prosenttia, mutta ovat sen jälkeen nousseet ja olivat toukokuun alussa enää noin 20 prosenttia helmikuun huipun alapuolella, vain vähän alempana kuin viime elokuussa. Sijoittajien odotukset tulevasta eivät ole kovin synkät.

Työryhmä otti jo huhtikuussa kantaa yritystukiin, mutta pohtii nyt, ”mitkä yritykset on välttämätöntä pelastaa yhteiskunnan tuella pitkittyneenkin kriisin yli”.

Myönteistä on, että raportin mukaan ”tukena tuskin voivat tulla kysymykseen muut kuin erimuotoiset pääomasijoitusinstrumentit, jotka tarjoavat valtiolle osuuden pelastettavien yritysten tulevista tuloista.” Tämä voisi tarkoittaa valtionomistuksen lisäämistä.

Elvytystoimet tarpeen

Sitten kun rajoitustoimia on riittävästi purettu, pitää työryhmän mukaan elvyttää kotimaista kysyntää. Elvytystoimiksi työryhmä esittää teiden kunnostusta, asuntojen rakentamista ja korjaamista sekä ”vihreää elvytystä”. Työryhmä ehdottaa myös arvonlisäveron tilapäistä alentamista kysynnän lisäämiseksi.

Sen sijaan työryhmä ei puolla tulonsiirtojen ja etuuksien lisäämistä. Tämä on sikäli ihmeellistä, että pienituloisten rahat menevät yleensä suoraan kulutukseen ja pitävät siten tuotantoa yllä.

SKP:n vaihtoehto onkin vaiheittain toteutettava, kaikille täysi-ikäisille taattava 1200 euron kuukausittainen perusturva, jos ihminen ei työllään tai muutoin pysty ansaitsemaan toimeentuloaan.

Myönteistä raportissa on varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen voimavarojen lisäys ja oppivelvollisuuden ikärajan nosto, jota jotkut ovat ehdottaneet peruttavaksi. Toisaalta ehdotetaan lukukausimaksuja korkeakouluihin.

Elvytys rahoitettaisiin valtion velanotolla. Työryhmä ei pidä järkevänä, että alentuneiden osakekurssien ja matalien korkojen oloissa valtio lähtisi myymään osakeomistuksiaan niin kuin hallitusohjelmassa lukee.

Erikoinen on ehdotus yksityisen kaavasuunnittelun mahdollistamiseksi kaavoituksen nopeuttamiseksi. Se ei voi tarkoittaa kuin liike-elämän ehdoilla tapahtuvaa yhdyskuntasuunnittelua, mistä on jo riittämiin varoittavia esimerkkejä.

Työelämään ja veroihin tuttuja ehdotuksia

Elvytysvaiheen jälkeen vuorossa olisivat julkisen talouden ”sopeutustoimet”, joiden suuruudeksi arvioidaan 3 - 4 prosenttia bruttokansantuotteesta eli noin 7,5 – 10 miljardia euroa. Ne tarkoittavat menoleikkauksia, verojen korottamista ja ”rakennepoliittisia” toimia.

Keinovalikoima on pitkälti tuttua. Työmarkkinoille ehdotetaan paikallisen sopimisen edistämistä ja palkkojen suurempaa joustavuutta. Työuria tulee pidentää.

Ehdotuksiin sisältyy myös ”työttömyysturvajärjestelmän ja toimeentulotukijärjestelmän muokkaaminen työn vastaanottamista vahvemmin kannustavaan suuntaan”. Ongelmaksi nähdään siis työhaluttomuus eikä työpaikkojen puute.

Verotuksessa esitetään ”ikääntyneempään väestöön painottuvien kiinteistöverojen” selvää kasvattamista.

Arvonlisäveroa pitäisi nostaa ”mieluummin alennettuja kantoja kuin yleistä tasoa korottamalla”. Tällöin se kohdistuisi elintarvikkeisiin, lääkkeisiin, joukkoliikenteeseen, kirjoihin, ravintoloihin sekä kulttuuri- ja liikuntapalveluihin eli pitkälti välttämättömyyksiin.

Myönteistä on, että listaamattomien yritysten veroetuutta vihdoin vähennettäisiin. Se pitäisi toki poistaa niin kuin muutkin pääomatulojen verovapaudet ja saattaa kaikki tulot samalle viivalle.

Myös terveysmenot kriittiseen arviointiin

Työryhmän mukaan ”menopuolella on tarve arvioida kriittisesti kaikkia isoja menoeriä, jotka ovat sosiaaliturva, terveys, koulutus ja elinkeinojen tuki.” Kriittisen arvioinnin alle ei sen sijaan ole otettu hävittäjähankintoja.

Työryhmän ehdotus on pahasti ristiriidassa muun muassa sen kanssa, että toisaalla painotetaan koulutusta. Työryhmä ei näytä myöskään ymmärtävän sosiaaliturvan merkitystä kysynnän ylläpitäjänä.

Hämmästyttävintä on, että Vihriälän työryhmä ei vieläkään näe julkisen terveydenhoidon tärkeyttä. Jos jotakin luulisi kaikkien koronakriisistä oppineen, se on hyvin hoidetun julkisen terveydenhoidon merkitys. Pandemioita tulee jatkossakin.

Terveydenhoidon voimavarat ovat jo ennestään alimitoitetut. Suomi käytti terveydenhoitoon vuonna 2018 vain 9,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Osuus oli selvästi Suomea korkeampi muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Britanniassa, Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä ja Itävallassa.

Olli Savela