Tiedonantaja 5/2020



Miksi valtionvelka ei ole ongelma?

Suomen valtionvelan arvioidaan kasvavan tänä vuonna runsaasti koronan takia. On puhuttu jopa 20 miljardin euron lisäyksestä. Viime vuoden lopussa valtionvelka oli 106 miljardia euroa.

Valtionvelkaa laajempi käsite on julkinen velka. Tällöin mukaan on laskettu myös korkeakoulujen, kuntien, sosiaaliturvarahastojen ja muiden julkisen sektorin yksiköiden velat.

Euromääräistä velkaa tärkeämpi tunnusluku on velan suhde talouden kokoon, mitä kuvaa parhaiten bruttokansantuote. Absoluuttinen velka voi hyvin kasvaa, jos bkt kasvaa yhtä paljon. Tällöin velkasuhde eli tosiasiallinen velkaantuneisuus ei muutu. Toisin sanoen julkinen talous voi jatkuvasti olla hieman alijäämäinen, jos bkt samaan aikaan kasvaa.

EU on määritellyt velalle raja-arvon, jota se ei saisi ylittää. Raja-arvoksi on päätetty 60 prosenttia, mille ei sinänsä ole mitään taloustieteellistä perustetta. Suomi on viime vuosina ollut hyvin lähellä tuota arvoa ja ylittänytkin sen. Viime vuoden lopussa velan suhde bruttokansantuotteeseen oli 59,4 prosenttia.

Käytännössä 60 prosentin velkaraja on EU:ssa ollut kuollut kirjain. Jo euroa luotaessa esimerkiksi Italian ja Belgian julkinen velka oli paljon yli 60 prosenttia. Mutta EU on jatkuvasti vaatinut jäsenmaitaan supistamaan julkisia menojaan ja sitä on perusteltu velan supistamisella. Tämä on osa EU:ssa harjoitettua uusliberaalia politiikkaa.

Nyt tilanne on tässäkin suhteessa muuttunut eikä tilapäistä velan lisäystä kavahdeta. Muutakaan vaihtoehtoa ei koronakriisissä oikein ole. Tämä kertoo, että velalla pelottelu on ollut pelkkää bluffia. Mutta jo on kuulunut vaatimuksia julkisten menojen leikkauksista koronakriisin mentyä ohi, myös Suomessa.



Valtionvelka on eri asia kuin kotitalouksien velka

Valtionvelkaa ja julkista velkaa verrataan usein kotitalouksien velkaan. Sanotaan, että samalla tavalla kuin jokainen kotitalous joutuu maksamaan velkansa pois, myös valtion ja kuntien on tehtävä niin.

Jokainen kotitalous joutuu tosiaan maksamaan velkansa. Niin tekee myös valtio jokaiselle lainaerälle sen erääntyessä. Mutta valtion ei koskaan tarvitse maksaa kaikkea velkaansa pois vaan voidakseen maksaa velkojaan se ottaa yleensä tilalle uutta velkaa.

Aivan samalla tavalla yhden kotitalouden maksaessa velkansa pois, toinen kotitalous ottaa sitä. Jos valtionvelkaa haluaa verrata kotitalouksien velkaan, sitä pitää verrata kaikkien kotitalouksien yhteenlaskettuun velkaan, joka on sekin kasvanut viime vuosina, jopa valtionvelkaa enemmän.

Taloushistorian emeritusprofessori Sakari Heikkinen kirjoittikin Helsingin Sanomissa osuvasti (13.9.2019): ”Valtionvelkaa ei makseta pois, sitä hoidetaan.” Heikkisen mukaan ”velkasumman sijasta on tärkeämpää kiinnittää huomiota velan hoitokustannuksiin.”



Velan todellinen rasitus ovat korot

Julkisen velan todellinen kulu ovat siitä maksetut korot. Ne ovat viime vuosina olleet alhaiset. Valtionlainojen keskikorko putosi viime vuonna jo 0,86 prosenttiin.

Suhteessa bruttokansantuotteeseen koko julkisen velan korot olivat viime vuonna enää 0,9 prosenttia. Vielä vuonna 2000 korot olivat 2,7 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, vaikka velkaa oli paljon vähemmän. ”Velkaongelma” on siten huomattavasti pienentynyt.

Korkotaso on ollut jo finanssikriisistä alkaen alhainen. Valtio saa edelleen velkaa negatiivisella korolla jopa 10 vuoden ajalle. 22. huhtikuuta valtiokonttori (valtionvelka.fi) hankki Suomen valtiolle miljardi euroa 9,5 vuodeksi lievästi negatiivisella korolla. Eli valtiolle maksetaan siitä, että se otti lainaa.

Myös kunnat saavat velkaa edullisesti muun muassa Kuntarahoituksen kautta. Esimerkiksi Hyvinkään kaupunki sai viime vuoden lopulla lainaa Danske Bankilta 5 ja 10 vuodeksi ennätysalhaisella, noin 0,2 prosentin korolla.

On tietysti mahdollista, että korkotaso joskus nousee. Viime viikkoina koroissa on näkynyt lievää kohoamista ja esimerkiksi euriborin 12 kuukauden korko on noussut lähemmäksi nollaa. Missään hälyttävissä lukemissa ei kuitenkaan olla. Riskit tulevat lähinnä Italian pankeista, jotka ovat heikossa kunnossa.

Ylettömästi ei valtiokaan voi velkaansa kasvattaa. Mitä enemmän velkaa, sitä suuremmat korkomenot, jos korkotaso on vakio. Ja jos velat kasvavat paljon, myös korot saattavat nousta. Tosin Suomen velkataso ei sellaisissa lukemissa ole koronan jälkeenkään.



EKP voi lainata valtioille

Keskuspankit voivat aina lainoittaa valtioita. Euroalueella suora lainoittaminen on kielletty, mutta Euroopan keskuspankki on ostanut valtioiden velkakirjoja jälkimarkkinoilta, mikä ajaa saman asian.

Valtionvelasta olikin velkaa Suomen Pankille viime vuoden lopussa 28,5 miljardia euroa. Sen jälkeen EKP on jatkanut velkojen osto-ohjelmaansa ja valtionvelka Suomen Pankille on noussut jo yli 30 miljardiin euroon, mikä on noin neljäsosa valtionvelasta.

Tälle lainalle ei olisi pakko periä korkoa. Jopa EVA:n entinen johtaja Vesa Vihriälä on tullut siihen tulokseen, että tässä tilanteessa osa euromaiden velasta EKP:lle pitäisi muuttaa nollakorkoiseksi ”ikuisuuslainaksi” eli mitätöidä. Tämä voisi tapahtua EKP:n pääoma-avaimen suhteessa eli talouksien koon suhteessa. Kysymys olisi siis niin sanotusta setelirahoituksesta.

Jos keskuspankkirahoitusta käytetään suuressa määrin, se voi johtaa hintatason nousuun, jos rahamäärän lisäystä ei seuraakaan todellisen tuotannon vastaava lisäys. Tämäkään ei valtioiden kannalta ole välttämättä ongelma, koska inflaatio syö lainojen reaaliarvoa tehokkaasti. Muita ongelmia kova inflaatio kyllä voi tuottaa.



Olli Savela