Kunnallinen kansanvalta on murentunut viime vuosina. Tämä on tapahtunut kahdella tavalla.
Ensinnäkin kuntien mahdollisuuksia päättää itse asioistaan
on kavennettu merkittävästi. Valtiovalta on vienyt kunnilta huomattavan osan
niiden tuloista leikkaamalla kuntien valtionosuuksia ja verotuloja. Tämä on
kaventanut merkittävästi kunnallista itsehallintoa ja kuntien mahdollisuuksia
järjestää palveluita asukkailleen.
Toiseksi kansanvaltaa kuntien sisäisessä päätöksenteossa on heikennetty. Kuntalaisten mielipiteet ja kannanotot sivuutetaan usein. Kunnallisten luottamushenkilöiden lukumäärää ja päätösvaltaa on karsittu rajusti. Kunnanvaltuustot ovat itse kaventaneet omaa päätösvaltaansa siirtämällä sitä kunnanhallitukselle, lautakunnille ja virkamiehille. Tosiasiallista päätösvaltaa kunnissa käyttävät johtavat viranhaltijat muutamien harvojen luottamushenkilöiden tuella.
Valtuuston tehtäväksi on jäänyt päättää vain ”yleisistä linjoista”. Esimerkiksi talousarvion osalta valtuustot päättävät yleensä vain muutaman määrärahan suuruudesta, eivät niiden tarkemmasta käytöstä. Määräraha saattaa kattaa esimerkiksi kunnan peruskoulun, lasten päivähoidon tai terveyskeskuksen toiminnan kokonaisuudessaan.
Kunnallista kansanvaltaa kaventaa myös se, että kunnan toimintoja siirretään erillisille osakeyhtiöille, joihin kuntalaki ei ulotu. Kuntalaisten mahdollisuudet valvoa niiden toimintaa ovat huomattavasti huonommat kuin kunnan oman toiminnan tapauksessa. Tämän takia ne ovat myös alttiimpia väärinkäytöksille.
Kuntalaisten lisäksi myös yritykset pyrkivät vaikuttamaan kuntien virkamiehiin ja luottamushenkilöihin, omaksi edukseen. Yritykset pyrkivät usein saamaan kunnilta halpoja tontteja tai toimitiloja, jolloin ne suorastaan kilpailuttavat kuntia keskenään. Ne pyrkivät myös usein saamaan kunnilta hyvätuottoisia hankintoja ja tarjoavat kalliita palveluita kuntien ostettavaksi.
Kunnallisen päätösvallan keskittämistä merkitsisi myös siirtyminen ns. pormestarimalliin, jossa vaaleilla valittu kunnanjohtaja johtaisi kunnanhallitusta. Päätösvallan keskittämisen sijasta sitä tulisi jakaa laajemmalle. Kuntalaisten tulee päästä laajasti osallistumaan päätöksentekoon lautakunnissa ja muissa luottamuselimissä. Kansalaisaloitteisiin on suhtauduttava vakavasti.
Kunnanvaltuusto on ainoa kuntalaisten itsensä valitsema toimielin. Valtuustojen on palautettava oma päätösvaltansa. Sitä varten niihin on valittava henkilöitä, jotka haluavat itse tehdä päätöksiä kuntalaisia kuunnellen. Valtuuston lisäksi myös kunnanhallituksen ja lautakuntien kokousten tulee olla julkisia, jotta kuntalaiset voivat seurata päätöksentekoa niissä ja vaikuttaa siihen..
Isoissa kunnissa on valittava vaaleilla kunnanosavaltuustoja, joille annetaan riittävät voimavarat ja todellista päätösvaltaa.
Isot asiat on kunnissa ratkaistava kansanäänestyksellä. Todellinen kansanvalta edellyttää, että kuntalaiset saavat itse päättää merkittävistä asioista, esimerkiksi suurista rakennushankkeista ja maankäytöstä. Tällaisten kansanäänestysten tulee olla sitovia eikä neuvoa-antavia. Kansanäänestyksen järjestämisen tulee olla pakollista aina, kun vähintään kymmenen prosenttia äänioikeutetuista kuntalaisista sitä vaatii.