Uudenmaan näköala 2/2021

Aluevaltuustot päättävät paljosta



Tammikuussa valittavat uudet hyvinvointialueiden valtuustot ovat paljon vartijoina. Ne päättävät sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä palo- ja pelastustoimen järjestämisestä vuodesta 2023 alkaen.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden ongelmista suurimpia ovat jatkuva pula rahasta ja myös työntekijöistä. Suomen ongelma ei ole, että käyttäisimme liikaa rahaa sote-palveluihin vaan se, että käytämme liian vähän.

Aluevaltuustojen turvattava työntekijät

Jo ennen koronakriisiä julkisessa terveydenhuollossa kärsittiin työntekijäpulasta. Myös vanhustenhoidossa, sekä kotihoidossa että palveluasumisessa, on liian vähän työntekijöitä. Palveluasumisen hoitajamitoituksen nosto parantaa tilannetta sen osalta, mutta voi aiheuttaa ongelmia kotihoidossa.

Työntekijäpulassa työnantajilla on peiliin katsomisen aika. Hoitajien ja monien muiden työntekijöiden palkkataso on alhainen työn vaativuuteen nähden. Oikea ratkaisu on korottaa hoitoalan palkkoja keskimääräistä enemmän. Tässä aluevaltuustot voivat käyttää valtaansa, työehtosopimukset määräävät vain minimin.

Myös muissa työoloissa on parantamisen varaa. Henkilökuntaa on oltava riittävästi ja työaikoihin on päästävä vaikuttamaan. Koronan takia monet työskentelevät jo nyt äärirajoilla eikä koronakriisi ole vielä aikoihin ohi. Sen seurauksena meille on syntynyt myös huomattava hoitovelka, jonka purkamiseen voi mennä vuosia.

Aluevaltuustot päättävät lähipalveluista

Tulevat aluevaltuustot päättävät palveluiden järjestämisestä kuten palveluverkosta. Keski-Uudellamaalla nousi viime vuonna esille suunnitelma karsia terveysasemia säästösyistä. Uhattuina olivat muun muassa Rajamäen, Jokelan ja Kellokosken terveysasemat. Kun asukkaat heräsivät tähän, suunnitelmasta luovuttiin toistaiseksi.

Asukkaiden sujuvan arjen kannalta on tärkeää, että palvelut ovat lähellä. Sitä paitsi terveysasemien lakkautuksista saatava ”säästö” on kyseenalainen. Samat potilaat on hoidettava ja luultavasti rakennettava uusia tiloja toisaalle. Pidemmät matkat lisäävät asiakkaiden ja Kelan (valtion) kustannuksia.

Nyt on pidettävä huoli, että myös pienemmät terveysasemat saavat riittävät resurssit. Muutoin on uhkana, että niiden palveluvalikoima on kovin suppea ja palveluja pitää hakea kauempaa. Myös aukioloajat voivat jäädä lyhyiksi ja loma-aikojen sulut pitkiksi.

Jos lakkautuksiin päädytään, sillä tehdään vain tilaa yksityisille palveluille samoin kuin muutenkin liian vähäisellä henkilökunnalla. Jo nyt Keusote ohjaa asiakkaitaan Terveystaloon silloin, kun omia työntekijöitä on liian vähän. Soittajilta ei edes kysytä, haluavatko he Keusoten vai Terveystalon lääkärille tai hoitajalle.

Aluevaltuustot päättävät myös asiakasmaksuista. Valtio määrää enimmäismaksut, mutta aluevaltuustot voivat päättää alemmista maksuista. Pienituloisille maksut ovat kohtuuttoman suuria. Toistaiseksi vain Helsinki on luopunut terveyskeskusmaksun perimisestä.

Miten asukkaat pääsevät vaikuttamaan?

Tulevat aluevaltuustot päättävät myös siitä, miten demokratia hyvinvointialueella toteutuu. Valtuustot päättävät enemmistöpäätöksillä esimerkiksi siitä, kuinka pieni piiri päätöksiä käytännössä tekee. Mitä vähemmän aluehallitukseen ja muihin luottamuselimiin valitaan jäseniä, sitä todennäköisemmin pienet kunnat ja muut vähemmistöryhmät jäävät vaille edustajaa.

Aluevaltuustot päättävät myös siitä, kuullaanko kuntien valtuustoja ja asukkaita, kun päätetään esimerkiksi palvelupisteiden sijoittumisesta.



Olli Savela
kaupunginvaltuutettu
Hyvinkää